Huonoja johtajia ja hyödyllisiä idiootteja

Historian toistuva painajainen on ollut vaaleilla valittujen johtajien ilmaantuminen, jotka nousivat valtaan edistämällä populistista mielipidettä sellaisissa jakavissa kysymyksissä kuin maahanmuutto, rotuviha ja luokkataistelu. Heidän lupauksellaan muutoksesta oli hintansa – paljastus, että toimeenpanovalta antoi vallan muuttaa hallinnon mekanismeja tarkoituksensa mukaisiksi. Muutos tapahtuisi oikeudellisten toimien ja taloudellisen paineen muodossa instituutioille, joiden tarkoituksena oli rajoittaa toimeenpanovallan mielivaltaista käyttöä yleisen edun suhteen, sekä yhteiskunnan valvonnan vaihtoehtoisilla keinoilla. Kaava on tuttu, sillä se on toistunut 1900-luvulla, erityisesti Neuvosto-Venäjällä ja natsi-Saksassa. Se johti sortavien autoritaaristen hallintojen syntymiseen, jotka eivät ainoastaan ​​​​saaneet valtaa omaan yhteiskuntaansa, vaan myös sanelivat ulkopolitiikan, joka teki maailmasta vähemmän turvallisen. … Lisää huonoja johtajia ja hyödyllisiä idiootteja

Vladimir Putin ja kukkula, jolle hän tuntee vetoa kuolemaan

Kykeneekö Vladimir Putin sopeutumaan Ukrainan sodan aiheuttamiin kasvaviin huolenaiheisiin Venäjän tilanteesta? Hänen taipumuksensa konflikteihin on hallinnut politiikkaa suurimman osan hänen 25-vuotisesta johtajuudestaan ​​alkaen Tšetšenian sodasta (1999–2009) ja sitä seuranneista Georgian hyökkäyksistä (2008), Donbasin sodasta (2014–2022), Syyrian sisällissodasta (2015–2024) aina Ukrainan hyökkäykseen (2022 – nykyhetki). Strategia on pitänyt Putinin version historiallisesta venäläisestä "vahvan miehen" eetoksesta Venäjän kohtalon ohjaksissa, jossa kansakunnan turvallisuus tapahtuu yksilönvapauden kustannuksella. Samalla Putin on varmistanut itselleen vallan, joka aikoinaan oli hänen tsaariaikaisilla esi-isillään, mutta nyt lisäetuna paljon kehittyneempi sisäinen turvallisuuskoneisto. Ongelmana, jota hän kohtaa tällä hetkellä, on muuri, johon hän on törmännyt sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Venäläisten kohtaaman kysymyksen täytyy nyt pyöriä sen ympärillä, kykeneekö Putin henkisesti voittamaan omat puutteensa pelastaakseen maan tuholta. … Lisää Vladimir Putin ja kukkula, jolle hän tuntee halua kuolla

Nykyisten Ukrainan, Venäjän ja Yhdysvaltojen välisten "rauhanneuvottelujen" koreografia

Kolmikantaisten rauhanneuvottelujen toinen kierros pidettiin Abu Dhabissa 4.–5. helmikuuta 2026 alustavien neuvottelujen jälkeen, jotka oli käyty 23.–24. tammikuuta 2026. Trumpin hallinto ilmoitti 29. tammikuuta viikon mittaisesta Yhdysvaltojen välittämästä tulitauosta, joka säästäisi erityisesti energiainfrastruktuuria. Se olisi voimassa ennen tätä toista neuvottelukierrosta aikana, jolloin talven lämpötilat olivat laskeneet dramaattisesti. Moskovan tulkinta tulitauosta antoi sille kuitenkin parhaimmillaan neljä päivää, ja se koskisi vain Kiovaa, kun taas Ukrainan oli näennäisesti pakko ottaa huomioon koko Venäjä. Tyypilliseen tapaansa Venäjä laukaisi 2.–3. helmikuuta välisenä yönä yli 450 droonia ja yli 70 ohjusta, joista 32 oli ballistisia ohjuksia. Ohjukset kohdistuivat erityisesti energialaitoksiin 27 kohteessa ainakin kuudella Ukrainan alueella häiriten veden, sähkön ja lämmön saantia. Yli 1 170 kerrostaloa pelkästään Kiovassa menetti lämpönsä, kun ulkolämpötilat olivat laskeneet -20 asteeseen. Seuraavana yönä nähtiin samanlainen isku, joka vaurioitti asuinrakennuksia ja kouluja ja vaati useita uhreja. Se, että nämä iskut enteilivät toisen kierroksen "rauhanneuvotteluja", kertoo Vladimir Putinin välinpitämättömyydestä pyrkimyksiä kohtaan löytää ratkaisu sotaan, jossa hän ja hänen Kremlin kollegansa jatkavat sotarikoksia, jotka ovat kumulatiivisesti johtaneet kansanmurhaan. … Lisää Nykyisten Ukrainan, Venäjän ja Yhdysvaltojen "rauhanneuvottelujen" koreografia

Putinin Venäjä – sortoa, raakuutta, terrorismia ja kaikkea muuta

Vanha Venäjä kukoistaa tässä ja nyt. Useat menneiden vuosisatojen autoritaarisen hallinnon ei-toivotut piirteet ovat vallitsevia käytäntöjä nyky-Venäjällä. Tsaarin itsevaltiauden sorto ja sen alun perin institutionalisoitu salainen poliisi levisivät yleisemmin 1900-luvun neuvostoyhteiskunnassa. Jälkimmäinen antoi tietä stalinistiselle terrorille, jonka pahimmat elementit heijastuvat Vladimir Putinin 2000-luvun Venäjällä. Ja nyt venäläinen sovinismi on löytänyt uuden ilmaisun itsekeskeisten, orjallisten toimijoiden hallinnossa, jonka omistautuminen vakiintuneelle despootille on edelleen tärkein prioriteetti. … Lisää Putinin Venäjää – sortoa, raakuutta, terrorismia ja kaikkea sellaista

Kanadan ja Ukrainan puolustus Venäjän aggressiota vastaan ​​– yhteinen viha autoritaarismia kohtaan

Kanadalaiset vihaavat sitä, että heille sanotaan, ettei heidän pitäisi olla maa, etenkään yhä autoritaarisempi amerikkalainen hallinto, aivan kuten ukrainalaiset vihaavat ajatusta siitä, että heille sanotaan samaa venäläisdiktaattorilta, joka on itse asiassa hyökännyt heidän maahansa. Sekä Yhdysvallat että Kanada ovat heräämässä groteskiin poliittiseen todellisuuteen, että liberaali hallitus on noussut valtaan "kukkulalla loistavassa kaupungissa", kuten Ronald Reagan aikoinaan kuvaili Washington DC:tä. … Lisää Kanadan ja Ukrainan puolustus Venäjän aggressiota vastaan ​​– Jaettu viha autoritarismia kohtaan

Epäilijät ja Ukrainan tulevaisuus

Pitkittyneessä konfliktissa on yleistä nähdä lähestymistapoja, joilla pyritään saavuttamaan järkeväksi pidetty kompromissi. Tarkoituksena on välttää lisäkärsimyksiä, mutta liian usein kyseinen konflikti on toteutettu perusteettomasti osana selkeän hyökkääjän omaa agendaa. Jotkut asiantuntijat julistavat konfliktin tietyn lopputuloksen väistämättömyyden suorien väestömäärään, sotilasreserviin ja tuotantokapasiteettiin liittyvien mittareiden perusteella. Nämä tyypillisesti puhuvat hyökkääjän puolesta. Samalla he jättävät huomiotta hyökkäyksen uhrin ja sen tulevan epävarman tilanteen seuraukset. He antavat maailmanjärjestyksen jatkua tunnustamatta, että ongelman juuri on paljolti ennallaan alusta asti. … Lisää epäilijöitä ja Ukrainan tulevaisuus

Putinin kertoimet (osa 4) – Puut ja metsä

Historian on tarkoitus toimia opetusvälineenä seuraaville sukupolville. Sen on tarkoitus antaa suuntaa prioriteettien asettamiselle, jotka ohjaavat johtajien pohdintoja. Menneisyyden virheet ovat usein johtuneet kansallisista epäkohdista, joita autoritaariset hallinnot ovat levittäneet kuumeisesti itsekkäiden tavoitteidensa mukaisesti. Kun sota on ollut seurausta, lopputulos on usein johtanut hyökkääjän katastrofaaliseen tappioon ja pitkittyneeseen kansalliseen häpeään, mutta ei ilman väistämätöntä laajalle levinnyttä surua, jota monet hyökkääjää vastaan ​​kohdatut kansakunnat jakavat. … Lisää Putinin kertoimia (osa 4) – Puut ja metsä

Rikos ja rangaistus (osa 1)

Euroopan unioni (EU) julisti hiljattain Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi. Liian usein rikos ihmiskuntaa vastaan, vaikka se onkin kaikkien nähtävissä, ei tuomita yleisesti. Taka-ajatusten, vähemmän kunniallisten, ansiosta se voi jatkua, kun taas maailmanlaajuinen yhteisö on edelleen halvaantunut taloudellisten, geopoliittisten ja oikeudellisten neuvottelujen vuoksi. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tällainen rikos. … Lisää Rikos ja rangaistus (Osa 1)