Kolmikantaisten rauhanneuvottelujen toinen kierros pidettiin Abu Dhabissa 4.–5. helmikuuta 2026 alustavien neuvottelujen jälkeen, jotka oli käyty 23.–24. tammikuuta 2026. Trumpin hallinto ilmoitti 29. tammikuuta viikon mittaisesta Yhdysvaltojen välittämästä tulitauosta , joka säästäisi erityisesti energiainfrastruktuuria. Se olisi voimassa ennen tätä toista neuvottelukierrosta aikana, jolloin talven lämpötilat olivat laskeneet dramaattisesti. Moskovan tulkinta tulitauosta antoi sille kuitenkin parhaimmillaan neljä päivää, ja se koskisi vain Kiovaa, kun taas Ukrainan oli näennäisesti pakko ottaa huomioon koko Venäjä. Tyypilliseen tapaansa Venäjä laukaisi 2.–3. helmikuuta välisenä yönä yli 450 droonia ja yli 70 ohjusta, joista 32 oli ballistisia ohjuksia. Ohjukset kohdistuivat erityisesti energialaitoksiin 27 kohteessa ainakin kuudella Ukrainan alueella häiriten veden, sähkön ja lämmön saantia. Yli 1 170 kerrostaloa pelkästään Kiovassa menetti lämpönsä, kun ulkolämpötilat olivat laskeneet -20 asteeseen. Seuraavana yönä nähtiin samanlainen isku, joka vaurioitti asuinrakennuksia ja kouluja ja vaati useita uhreja. Se, että nämä iskut enteilivät "rauhanneuvottelujen" toista kierrosta, kertoo Vladimir Putinin välinpitämättömyydestä yrityksiä löytää ratkaisu sotaan, jossa hän ja hänen Kremlin kollegansa jatkavat sotarikoksia , jotka ovat kumulatiivisesti johtaneet kansanmurhaan .
Korostaakseen aikomusasiaa Putin valitsi Venäjän valtuuskunnan johtajaksi amiraali Igor Kostjukovin, Venäjän sotilastiedustelun (GRU) johtajan ja Venäjän asevoimien yleisesikunnan pääosaston päällikkö. Tällä hyvin palkitulla venäläisellä on pitkä ja monipuolinen historia kansainvälisestä rikollisesta toiminnasta, joka on peräisin hänen valvomastaan virastosta. Tässä luetellaan.
Euroopan unioni (EU) ja Yhdistynyt kuningaskunta (UK) määräsivät Kostjukoville pakotteita vuonna 2020 Saksan parlamenttiin vuonna 2015 tehdystä kyberhyökkäyksestä, joka vaikutti 20 000 tiliin ja varasti 16 gigatavua tietoa. Pian tämän jälkeen hän oli yksi neljästä korkea-arvoisesta GRU:n upseerista, joille Yhdysvallat asetti pakotteita vuonna 2016 kyberturvallisuuspakoteohjelman nojalla yrityksestä puuttua kyseisen vuoden Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, ja oikeusministeriö nosti syytteen Kostjukovia vastaan vuonna 2020. Lisäpakotteessa Kostjukoville annettiin nimi vuonna 2017 tehdyssä haittaohjelmahyökkäyksessä ("NotPetya"), joka ensin tartutti järjestelmiä Ukrainassa, mutta levisi sitten maailmanlaajuisesti aiheuttaen arviolta 10 miljardin dollarin vahingot. Vuonna 2019 EU määräsi Kostjukoville pakotteita hänen osallisuudestaan vuonna 2018 tehtyyn yritykseen myrkyttää venäläinen kaksoisagentti Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Novitšok-hermoaineella Salisburyssa, Englannissa. Möhkäle johti sen sijaan Britannian kansalaisen kuolemaan. Korkea-arvoinen kenraali Vladimir Aleksejev, Venäjän yleisesikunnan ensimmäinen varapäällikkö ja Skripal-suunnitelman varsinainen toteuttaja, ammuttiin hiljattain Moskovassa.
Putinin neljän viime vuoden aikana tekemä kieltäytyminen myöntämästä mitään olennaista Ukrainan sodan lopettamiseksi käydyissä neuvotteluissa herättää kysymyksiä siitä, mikä on alun perin neuvottelujen tarkoitus. Hän on rikkonut jokaista sopimusta konfliktin alkamisesta vuonna 2014 lähtien. Klassinen arkipäiväinen vastaus tähän väitteeseen on toistaa usein mainittua lausetta, jossa korostetaan jatkuvan vastakkaisten ajatusten vaihdon tärkeyttä. Mutta mitä todella saavutetaan rauhan eteen, kun Venäjän kaltainen osapuoli on käyttänyt tällaisia ponnisteluja vain omien tavoitteidensa saavuttamiseen riippumatta neuvottelujen ilmoitetuista tavoitteista? Samoin, miksi Yhdysvallat on niin sitoutunut tällaiseen toimintatapaan, samalla kun se häpeilemättä edistää humanitaarista tarkoitusta ihmishenkien menetysten suhteen, kun tällaista ajatusta ei voida mitenkään sovittaa yhteen Trumpin hallinnon politiikan ja käyttäytymisen?
Aiemmat yritykset saada aikaan tulitauko kokemattoman ja huonosti valmistautuneen Yhdysvaltain erityislähettilään ovat johtaneet odotettuihin negatiivisiin tuloksiin. Ymmärsikö Trumpin hallinto koskaan, että Venäjän neuvottelumenetelmät , joissa jatkuvasti esitetään maksimalistisia ja epärealistisia vaatimuksia samalla kun vitkutellaan sotilaallisten saavutusten optimoimiseksi etulinjassa, olivat itse asiassa sen keskeinen tehtävä? Tällaisiin neuvotteluihin on lisätty väriä Putinin jatkuvalla valituksella Venäjän kansallisen ylpeyden maailmanlaajuisesta laiminlyönnistä, sen vallan kunnioituksen puutteesta ja sen uhriksi joutumisesta kansainvälisen yhteisön taholta, muiden epäkohtien ohella, ikään kuin tästäkin tarvittaisiin erityinen korvaus. Ne, jotka käsittelevät tätä konfliktia yksinomaan olennaisesti tärkeiden transaktioiden kautta, eivät ymmärrä, että Venäjän jyrkkyys on syvästi juurtunut argumentointiin, joka ei johda mihinkään. Tämän seurauksena Yhdysvaltain neuvottelijoita ohjaillaan rutiininomaisesti pakottamaan Ukraina antautumaan, kun Venäjä jatkaa siviili-infrastruktuurin tuhoamista. Pohjimmiltaan Trumpin hallinto vaatii Ukrainaa tekemään alueellisia myönnytyksiä hyökkääjälle ikään kuin se olisi jotenkin syyllinen hyökkäykseen. Loppujen lopuksi ei pitäisi olla yllättävää, että meneillään olevat Abu Dhabin rauhanneuvottelut päättyvät ilman sopimusta, joka lopettaisi Venäjän aggression.
Ukrainan halu on säilyttää kielensä ja kulttuurinsa, säilyttää ainutlaatuinen historiansa ja toimia itsenäisenä, omavaraisena demokraattisena valtiona, joka on vapaa olemaan tekemisissä samanmielisten kansojen kanssa. Se on myös valmis osallistumaan yhteistyöhön perustuvaan turvallisuuskehykseen, joka tarjoaa sille tarvittavat takuut olla vapaa pahansuovan naapurinsa Venäjän sortavasta vaikutuksesta . Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa on jonkinlaista tällaista kieltä, jonka Venäjä avoimesti päättää jättää huomiotta. Ukraina on uhrannut liikaa parhaita ihmisiään tässä sodassa hyväksyäkseen vähempää, ja samalla se on sitoutunut kunnioittamaan tuhansia ulkomaalaisia taistelijoita , jotka ovat tulleet puolustamaan sitä venäläistä tunkeilijaa vastaan. Maa on kestänyt armottomia hyökkäyksiä siviiliväestöön ja instituutioihin, todistanut hyökkääjän julmuuksia , mukaan lukien lasten sieppaukset , kärsinyt miljoonien ihmisten siirtymisestä kotiseuduiltaan ja selviytynyt talven äärimmäisistä olosuhteista , mutta silti se vastustaa. Lisäksi Ukrainalla on presidentti, joka ei ole perääntynyt haasteen edessä ja on edelleen sen kohtalon moottori. Ja mikä merkittävää, on muita hänen kaltaisiaan, jotka ovat omaksuneet saman hengen. Ukrainalaisilla on tarkoitus tässä taistelussa toisin kuin venäläisillä, joilla on epämääräisiä ylemmyydentunteita, joita tukee kokoelma lainauksia, jotka on koottu kokoon Kremlin propagandakoneistosta. Ukrainalaiset taistelevat ensisijaisesti olemassaolostaan . Tämä ei ole asia, jota helposti ymmärtää transaktionalisti, joka näkee liiketoimintamahdollisuudet keinona päämäärän saavuttamiseksi tässä taistelussa. Ikuisesti toiveikas lähestymistapa on edelleen käyttökelpoinen niiden mielissä, jotka neuvottelevat Yhdysvaltojen ja Venäjän puolesta Miamissa.
Joten sota jatkuu. Useat kirjoittajat ovat spekuloineet monilla eri tavoilla, joilla se saattaa päättyä, ja monet tunnustavat Putinin halun pitää hallussaan sen, mitä hän kokee omistavansa Ukrainan miehitetyillä alueilla , ja jopa enemmän . Tällainen lopputulos ei kuitenkaan ole varma. Useat tekijöiden vaihtelut ja yhdistelmät voivat johtaa tulokseen jonkin verran odotettua nopeammin tämän konfliktin muuttuvassa ympäristössä, olipa se sitten taistelukentällä, sen ulkopuolella tai molemmissa. Ukrainalle tällä hetkellä tärkeää on riittävän tuen jatkuvuus taistelun ylläpitämiseksi. On hyvin ilmeistä, että ukrainalaiset pystyvät varmasti aiheuttamaan suurta vahinkoa sekä Venäjän armeijalle että taloudelle . Se, mitä tämä voi tehdä Venäjän halulle jatkaa tätä sotaa – ja silti turvata itselleen tulevaisuus – voidaan pian selvittää.
Tekijänoikeus @Kost Elisevich, MD, PhD 2026. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän sisällön laiton kopiointi johtaa välittömiin oikeustoimiin.