Kirje Kamala Harrisille

Tässä ei ole harmaata aluetta. Vladimir Putinin aikomukset ja käytös paljastavat rikollisen, jonka arvoaste on sama kuin ihmiskunnan räikeimpien sodan ja kärsimyksen aiheuttajien. Nyt Ukrainan sodan kolmantena vuonna Putin on sitonut hämmentyneen kansakuntansa tuhoisaan sotilaalliseen kampanjaan, joka on häpeänyt sitä maailmanlaajuisesti. Tämä häpeä ei liity ainoastaan ​​Venäjän tekemiin julmuuksiin, joista yhä kerrotaan, vaan myös paljastukseen, että siltä itse asiassa puuttuu kyvykkyys sodan tehokkaaseen toteuttamiseen. Tätä hämmennystä lisää se, että Putin on turvautunut ydinaseväliintulon uhkaamiseen pelastaakseen itsensä paljon pienemmältä ydinaseettomalta viholliselta, joka on päihittänyt hänen joukkonsa sekä maalla että merellä. Kaikki tämä tapahtuu uhkaavan sisäisen katastrofin edessä, jota paimentaa kestävän kehityksen kannalta kestämätön.

Kun ymmärrettiin, että Ukraina johtajineen pitäisi pintansa, Yhdysvallat, sen globaalit kumppanit ja samanmieliset vapaat kansakunnat globaalissa yhteisössä astuivat apuun. Tuki on antanut Ukrainalle kyvyn vastustaa Venäjän perusteetonta hyökkäystä sen itsemääräämisoikeutta vastaan ​​ja puolustaa itseään ilman muiden maiden joukkojen sitoutumista vihollista vastaan, joka uhkaa nykyistä kansainvälistä järjestystä. Erityisesti Bidenin hallinto on johtanut ponnisteluja huolimatta republikaanisten kongressin jäsenten ryhmittymän vaikeuksista. He ovat sitoutuneet huonosti harkittuun eristäytymisasenteeseen, joka joko puolustaa Putinin hallintoa tai ei jostain syystä ymmärrä vakaan, Yhdysvaltojen johtaman, sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen arvoa.

Tämän sodan ongelmana on ollut kyvyttömyys saada sitä päätökseen. Monet ovat epärealistisesti pitäneet diplomatiaa välittömänä ratkaisuna toivoen, että jonkinlainen läpimurto voitaisiin saavuttaa, kun ymmärrettäisiin, että sota yksinkertaisesti maksaa liikaa. Ei ole mitään todisteita siitä, että Putin voitaisiin suostutella vetäytymään ilman , että Ukraina luovuttaisi suuren osan alueestaan, mikä uhkaisi sen elinkelpoisuutta kansakuntana. Tällainen lopputulos tekisi myös Venäjän tulevasta hyökkäyksestä todellisuutta maailmassa, jossa takuita annetaan helposti, mutta niitä harvoin noudatetaan. Lisäksi tällainen Putinin voitto nostaisi hänen kannatustaan ​​niiden autoritaaristen poliitikkojen keskuudessa maailmanlaajuisesti, jotka ovat antaneet hänelle tukea tavalla tai toisella, ja joista monilla on omia opportunistisia tavoitteitaan.

Tämä kyvyttömyys tehokkaasti päättää Venäjän sotaa ja lopettaa kärsimystä johtuu lännen riittämättömästä taktisesta päätöksenteosta tarvittavien aseiden toimittamisessa vihollista vastaan ​​oikeaan aikaan. Bidenin hallinnon ja eurooppalaisten liittolaisten antama lisätuki johti Ukrainan vuoden 2023 vastahyökkäyksessä saavutettuun epäoptimaaliseen tulokseen. Tilannetta pahensi Yhdysvaltain kongressin rahoituksen viivästyminen vuonna 2024, mikä vaaransi Ukrainan puolustusoperaatiot, kun venäläiset hyökkäsivät sen koillisalueelle. Näistä helposti tunnustetuista epäonnistumisista, korkeiden sotilasjohtajien toistuvista kehotuksista toimia päättäväisemmin ja kasvavasta huolesta Venäjän mielivaltaisista hyökkäyksistä siviilikohteisiin ja -infrastruktuuriin huolimatta tämä lännen arkuus on jatkunut. Lähestymistapa on kieltänyt Ukrainalta vastavuoroisen tasavertaisuuden sodankäynnissä, mikä on vain ruokkinut Putinin lisäaggressiota ja kostotoimien uhkauksia. Samalla kun Venäjä jatkaa Pohjois-Korean ja Iranin aseiden käyttöä Ukrainan siviilikohteita vastaan, Ukrainaa kielletään käyttämästä Yhdysvaltojen ja Euroopan aseita Venäjän sotilasinfrastruktuuria vastaan.

On mysteeri, että länsi tarjoaa Venäjälle edelleen etulyöntiaseman tämän sodan käymiseen. Sen lisäksi, että Venäjä pelkää perusteettomasti kohdata Venäjän aggressiivista retoriikkaa, onko olemassa halu odottaa pitkittyneen sodan päättymistä vastustajan kanssa, jonka selviytyminen riippuu lopputuloksesta, jota länsi itse ei voi sallia? Olipa Putin vallassa tai pakotetaanko hänet luopumaan, onko olemassa halu nähdä hänen hallintonsa etenevän? Ja näyttääkö uusi kansainvälinen järjestys, jota hallitsevat autoritaariset ja itsekeskeiset valtiot, houkuttelevalta tulevaisuudelle, jota uhkaavat merkittävä ilmastouhka ja ympäristön pilaantuminen, ylisuuret ja tappavat tulevat pandemiat, kansainväliset muuttoliikepaineet ja kasvava varallisuusero?

Venäjän tappio lopettaa Ukrainan välittömän huolen, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä epäonnistuneen hallinnon kaatumisen ja uuden mahdollisuuden muokata Venäjän johtajuutta hyväntahtoisten venäläisten toimesta, jotka näkevät kansakuntansa saavan takaisin moraalisen standardin, joka oikeuttaa sen paikan globaalissa yhteisössä. Laajemmassa mielessä tällainen lopputulos on varoitus muille sortaville hallinnoille, jotka saattavat harkita samanlaista laitonta toimintaa.

Tekijänoikeus @Kost Elisevich, MD, PhD 2024. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän sisällön laiton kopiointi johtaa välittömiin oikeustoimiin.