Venäjä, rikkinäinen

Yhteiskunnat kärsivät huomattavimmin, kun hallinto romahtaa väkivaltaisessa vallankaappauksessa, vallankumouksessa tai kärsii tappion sodassa. Suuret imperiumit joutuvat onnettomuuden uhreiksi, kun niiltä loppuu energia, joka aikoinaan ruokki niiden alkuperän dynamiikkaa ja ompeli niiden yhteiskunnan kudosta. Salakavala prosessi, joka usein näyttää johtavan näihin lopputuloksiin, voidaan tunnistaa, kun autoritaariset hallitsijat, omat etunsa mielessään, pyrkivät monopolisoimaan vallan kieltämällä kansalaisilta heidän oikeutensa. He tekevät niin heikentämällä riippumatonta mediaa, ottamalla haltuunsa lainsäädäntövaltaa, jonka tarkoituksena on palvella kansaa suoraan, täyttämällä oikeuslaitoksen tuomareilla, jotka ovat enemmän toimeenpanovallan kuin perustuslain tavoitteiden mukaisia, ja kasvattamalla voimakkaan yläluokan varallisuutta, joka helpottaa yhteiskunnan välttämätöntä hallintaa. Jonkin ajan kuluttua isänmaalliset laulut menettävät intohimonsa sorron, korruption, disinformaation, valtavan suhteettoman varallisuuskuilun ja rappeutuvan sosiaalisen infrastruktuurin taustalla. Taloudellinen tuho, taloudellinen epätoivo ja epäonnistunut sota kiihdyttävät taantumista, jättäen yhteiskunnan etsimään toivoa paremmasta tulevaisuudesta, joka nyt näyttää olevan saavuttamattomissa. … Lisää Venäjää, rikkinäistä

Etninen vihamielisyys Venäjän federaation sisällä Kremliä kohtaan

”Muistakaa sanani: Venäjä katoaa, kun Ukrainan aurinko nousee” – Djohar Dudajev, vallankumousjohtaja ja Itškerian Tšetšenian tasavallan presidentti (1991–1996)

Džohar Dudajev kuoli huhtikuussa 1996 venäläisen ohjusiskun seurauksena, joka kohdisti hänet hänen olinpaikkaansa. Neljä kuukautta myöhemmin ensimmäinen Tšetšenian sota (1994–1996) päättyi Hasavjurtin sopimuksen allekirjoittamiseen sen jälkeen, kun tšetšeenitaistelijat olivat ajaneet venäläisjoukot pois pääkaupungistaan ​​Groznyista. Tšetšenia oli ensimmäinen tasavalta, joka otti yhteen Kremlin kanssa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991. Tšetšeenit kieltäytyivät jäämästä osaksi valtiota, joka oli pitkään sortanut heitä. Sekä tsaarin että Neuvostoliiton hallinnon aikana joukkokarkotukset ja sorto olivat heikentäneet heidän kotimaataan ja etnistä identiteettiään toivoen tukahduttavansa kaikki kansallismieliset tunteet uudelleen. Vuonna 1999 silloisen pääministerin Vladimir Putinin käynnistämä raaka sotilaskampanja murskasi tšetšeenien toiveet itsemääräämisoikeudesta toisessa Tšetšenian sodassa (1999–2009). Groznyi tasoitettiin mielivaltaisilla ilmapommituksilla, ballistisilla ohjusiskuilla ja pääkaupungin jatkuvalla tykistöpiirityksellä, ja noin 8 000 siviiliä kuoli. Kampanja vahvisti Putinin asemaa Moskovassa ja auttoi turvaamaan hänen nousunsa kansansuosion myötä käytännössä kiistattomaan presidentinvirkaan. … Lisää etnistä vihamielisyyttä Venäjän federaatiossa Kremliä kohtaan

Neuvottelu sotarikollisen kanssa – petoksen historia

Vuonna 1938 Saksan liittokansleri Adolf Hitler sijoitti joukkoja Tšekkoslovakian rajalle ilmeisenä aikomuksenaan hyökätä sen Sudeettialueelle sillä väärällä verukkeella, että sen pääasiallinen saksalaisväestö oli uhattuna. Toivoen välttävänsä uuden maailmansodan Saksan viime vuosina toteuttamien useiden provokatiivisten toimien jälkeen, Britannian pääministeri Neville Chamberlain tapasi Hitlerin, Italian Benito Mussolinin ja Ranskan Édouard Daladierin. Tšekkoslovakian presidentti Edvard Beneš oli huomattavan poissa. … Lisää Neuvottelut sotarikollisen kanssa – Petoksen historia

Kansakunta – kertomus Ukrainasta

Venäjän väitettyä hegemoniaa Ukrainassa voidaan pitää harhaanjohtavana historiankäsityksenä tai yksinkertaisesti seurauksena nykyisen Venäjän poliittisen retoriikan ajattelemattomasta hyväksymisestä. Historiallinen totuus on kuitenkin melko yksinkertainen ja ristiriidassa Putinin väitteen kanssa, jonka mukaan Ukrainalla kansakuntana ei ole erillistä historiaa Venäjän historiasta ja että se on edelleen riippuvainen siitä selviytymisensä kannalta. … Lisää kansakuntaa – Ukrainan kertomus