”Tankki”-määritelmä: poliittisen spektrin vasemmistolainen tai oikeistolainen henkilö, joka liittoutuu korruptoituneiden ulkomaisten autoritaaristen hallintojen kanssa edistääkseen niiden ulkopoliittista agendaa ja luulee niiden olevan oman kansansa tavoitteita ylempiarvoisia. (venäjänkielinen käännös: ”hyödyllinen idiootti”)
”Asioiden ajatteleminen on vaikeaa; siksi annetaan lauman langettaa tuomionsa.” – Carl G. Jung.
Tällä sarkasmilla etenee maailmanlaajuinen venäläisen disinformaation kampanja eri muodoissaan, jota levittävät hyvin rahoitetut mediatrollit, huonosti informoidut toimittajat, poliittiset hakkerit ja akateemikot, joiden puolueellisuus ylittää akateemisten alojen rajat: Sitten tulivat tankistit. Retoriikka on arkipäiväistä ja toistuvaa, ja se antaa tunteen, että absurdiudestaan huolimatta mitä useammin se sanotaan, sitä todennäköisemmin sitä pidetään ”totuutena”. On syytä selventää, että Yhdysvallat (USA) ja Pohjois-Atlantin liitto (NATO) eivät yllyttäneet Ukrainan sotaa, kuten jotkut tutkijat epätoivoisesti väittävät ja toiset taas haluavat toistaa. Yhteenveto asiaankuuluvista argumenteista löytyy tästä esseesarjasta otsikolla ”Putinin suunnitelmat imperiumille vs. Putinin pelko NATOn tunkeutumisesta” (1. heinäkuuta 2023). Samoin ajatus Ukrainasta natsien linnakkeena, joka jotenkin uhkasi Venäjän itsemääräämisoikeutta ja kulttuurista puhtautta, heijastuu Putinin valtaviin historian vääristelmiin ja taipumukseen disinformaatioon keinona manipuloida länsimaisia mielipiteitä. Joitakin näkemyksiä tästä löytyy esseestä nimeltä "Venäjän disinformaatio ja totuuden epämukavuus – 1941 ja 2022" (10. toukokuuta 2023).
Ukrainan sodan viimeiset 21 kuukautta ovat tuoneet meille lukuisia kuvia Venäjän joukkojen tekemistä kiistattomista julmuuksista, jotka oikeuttavat yksittäisten taistelijoiden, heidän upseeriensa ja Kremlin johdon, joista vähiten Vladimir Putin, syytteeseenpanon. Totuus liikuttaa meitä välittömyydellään ja ennustamisellaan siitä, mitä on vielä tulossa, ottaen huomioon nähdyn. Siksi yritykset pyytää anteeksi Putinin rikollisuutta tai perustella syitä Venäjän vallattujen Ukrainan alueiden säilyttämiselle tulisi pitää harhaanjohtavina ja vastuuttomina. Niiden juonet, jotka päättävät välttää Venäjän avoimen aggression todellisuutta ja luoda illuusion siitä, että muut ovat vastuussa tästä terrorista Ukrainassa, ovat loukkaus ihmisälyä vastaan. Nämä toimijat eivät tarjoa ratkaisua konfliktiin, vaan yksinkertaisesti viestin lännelle ja erityisesti NATOlle lopettaa ja pidättäytyä, tietäen, että Putinilla ei ole halua tehdä samoin niin kauan kuin hänen tehtävänsä imperiumin palauttamiseksi on keskeneräinen.

Merkittäviä esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat länsimaissa toimivat liikkeet, jotka tunnetaan nimillä "Rage Against the War Machine", "Peace and Justice Network" ja "Peace Now! Stop the War, Stop NATO". Nämä tahot ja mielenosoitukset ovat rekrytoineet entisiä ja nykyisiä vihreiden ja konservatiivisten libertaarien poliittisia pyrkijöitä Yhdysvalloista ja Kanadasta sekä muita kuluneita poliitikkoja, venäläisen propagandan levittäjiä sosiaalisessa mediassa, vasemmistolaisia toimittajia ja yhteiskunnallisia aktivisteja, jotka tuntevat velvollisuudekseen antaa mielipiteensä asioista, joista heillä on parhaimmillaankin vain pintapuolinen ymmärrys. Heidän lausuntonsa ovat tiivistyneet seuraavaan:
- Ydinsota on käsillä. Tällaisesta ymmärryksestä päätellen mikä tahansa ydinasekykyinen valtio voi halutessaan hyökätä itsenäiseen valtioon tuntien olonsa turvalliseksi tehdä niin joutumatta vastaamaan rikkomuksesta. Näin ollen tämä on nyt maailma, jossa meidän oletettavasti on elettävä. Ydinsodan uhka on olemassa täällä ja muualla, ja jokaisen ydinasekykyisen valtion on vastattava itse, haluaako se ottaa riskin itsepoltosta, jos se tekee tällaisen ensimmäisen iskun. Venäjän entisen presidentin Dmitri Medvedevin, Tšetšenian johtajan Ramzan Kadyrovin ja Venäjän ulko- ja sisäpolitiikan neuvoston kunniapuheenjohtajan Sergei Karaganovin kaltaisten henkilöiden uhmakkuus näyttää nopeasti hillittyä niiden venäläisten toimesta, joilla on enemmän järkeä.
- Kotimaiset huolenaiheet vaativat rahoitusta. Tykkäsimme tai emme, ulkopolitiikan on oltava rinnakkain kotimaisten huolenaiheiden kanssa kaikkien kansakuntien valtioiden asioissa, erityisesti suurten globaalien toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, asioissa. Kun roistovaltio päättää horjuttaa jonkin alueen maailmassa alueellisen voiton tavoittelun vuoksi, estää maailmanlaajuista ruoanjakelua, luoda laaja-alaisia taloudellisia kiistoja ja heikentää demokraattisia periaatteita, eikö ole syytä toimia, vaikka ainoa välitön keino olisi sotilaallinen? Se, mitä pidetään paikallisena ja näennäisesti erillisenä asiana Itä-Euroopassa, on itse asiassa osa pitkää historiaa Venäjän sekaantumisesta ja suorista hyökkäyksistä, jotka ovat uhanneet maailmanlaajuista hyvinvointia, erityisesti lännen ja Yhdysvaltojen vahingoksi. Tarkoituksena on vahingoittaa Yhdysvaltoja, sen taloutta ja geopoliittista asemaa.
Venäjä suorittaa parhaillaan puolisotilaallisia toimia Wagner-palkkasoturiryhmänsä useissa Afrikan maissa hyötyen maiden luonnonvaroista ja heikentäen samalla niiden kansallisia etuja. Se jatkaa Assadin hallinnon tukemista Syyriassa poliittisen vaikutusvallan hankkimiseksi ja sotilastukikohtien perustamiseksi Lähi-itään ja hyötyen samalla paikallisista luonnonvaroista. Wagnerin palkkasotilaat toteuttavat samanlaisia strategisia toimia Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, ja heillä on läsnäolo Venezuelassa, Nicaraguassa ja Kuubassa, jotka ovat Yhdysvaltojen vastaisen mielipiteen linnakkeita. Voisi siis kysyä, missä Yhdysvallat työntää Venäjää takaisin, ellei Ukrainassa, pysäyttäen Venäjän omalla ovellaan, auttaen Euroopan kansoja vastustamaan Venäjän aggressiivisuutta ja saattamalla sen ja itse Putinin lopullisesti ja oikeutetusti vastuuseen.

Yhdysvallat on vastuullisen johdon alaisena osoittanut kykynsä hoitaa sekä merkittäviä ulko- että sisäisiä asioita samanaikaisesti ja tehokkaasti. Nykyisessä Ukrainan tilanteessa se ei sitoudu lainkaan omiin joukkoihinsa konfliktiin. Samalla se on saanut arvokasta tietoa Venäjän sotilaallisesta valmiudesta ja pelotetoimien tehokkuudesta pyrkiessään saattamaan raa'an hyökkääjän oikeuden eteen.
- Neuvottele rauhasta. Murhaajan kanssa neuvotteleminen on edelleen ongelmallista. Putinilla on todistetusti raakuuden ja oman kansansa välinpitämättömyyden historia. Hänellä ei ole aikomustakaan tehdä yhteistyötä neuvotteluissa ennen kuin hän saavuttaa päämääränsä; toisin toimiminen pakottaisi hänet myöntämään useat tehdyt rikokset ja uhkaisi hänen hallintoaan. Lisäksi hän seuraa äärioikeistolaisten trumpististen republikaanien pyrkimyksiä Yhdysvalloissa, jotka vaativat Ukrainan avun täydellistä lopettamista. Ellei "neuvotteluilla" tarkoiteta sitä, että Ukraina luovuttaa kaikki Venäjän miehittämät alueet, sopimusta ei synny. Tällainen tulos vaarantaisi vakavasti Ukrainan talouden ja uhkaisi sen omaa olemassaoloa. Lisäksi konflikti jatkuisi sopivan ajan kuluttua sodan alkuperäisen tarkoituksen toteuttamiseksi ja Ukrainan alueen lopun valloittamiseksi. Tämän jälkeen kaikki katseet olisivat etelässä Moldovassa, jonka koillisalue Transnistria on jo ollut Venäjä-mielisen ryhmittymän vaikutuksen alaisena ja jossa on pieni Venäjän sotilaallinen läsnäolo. Entä sitten Baltian maat?
- NATO pitäisi hajottaa. Todellako? Puhumme monikansallisesta puolustusliittoumasta, johon suurin osa Euroopan maista, viimeisimpinä Itä-Euroopan maat, on nyt liittynyt ensisijaisesti turvallisuussyistä yhtä kansakuntaa, Venäjää, vastaan, jolla on pitkä historia naapureitaan kohtaan aggressiivisessa suhtautumisessa. Näitä pyyntöjä ei NATO pyytänyt tai pakottanut, vaan ne toteutettiin vapaaehtoisesti, kuten heillä oli oikeus vuoden 1975 Helsingin sopimusten nojalla. Yksipuolinen aseistariisunta ehdotetun mittakaavan mukaisesti altistaisi Euroopan autoritarismin uhalle, jollaista ei ole koettu toisen maailmansodan jälkeen. Retoriikka on enemmänkin järjetöntä sitaattia, joka saattaa vedota niihin, jotka ovat kadottaneet historianlangan ja uskovat, että heidän tulevaisuutensa voidaan sitoa Putinin kaltaisiin henkilöihin. Nämä ovat äärimmäisiä panssariisuntoja.
”Yksi erikoisista synneistä1900 , jonka olemme kehittäneet erittäin korkealle tasolle, on herkkäuskoisuuden synti. On sanottu, että kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, he eivät usko mihinkään. Totuus on paljon pahempi: he uskovat mihin tahansa.” – Malcolm Muggeridge -luvun
1900- luvun puolivälissä , kun natsien propagandakoneisto aloitti toimintansa ja on kehittynyt nykypäivän sosiaalisen median teollisuudeksi. Tämä teollisuus ei ole juurikaan onnistunut hillitsemään rehottavaa disinformaatiota kieltämällä ilmeisen totuuden ja levittämällä melko tarkoituksellista vihaa ”toisia” kohtaan.
Putin on hyödyntänyt disinformaatiota ja länsimaiden luontaista yhteiskunnallista jakautumista kääntääkseen huomion pois todellisista aikomuksistaan Ukrainassa, erityisesti Yhdysvalloissa, missä hän on saanut kiitosta mediahuomioitsijoilta, amerikkalaisilta evankelikaalikirkon jäseniltä ja republikaanipoliitikoilta. Edustuksellinen demokratia on vaakalaudalla , sillä Putin näkee sen uhkana paitsi omilla rajoillaan myös maailmanlaajuisesti. Sen purkaminen Yhdysvalloissa, demokratian linnakkeessa, osoittaisi maailmalle, että sitä, eikä autoritarismia, voidaan heikentää ja sammuttaa.
Tankiet ovat omaksuneet hänen teemojaan, jotkut tarkoituksella, toiset ehkä enemmän omien ennakkoluulojensa ohjaamina. Sosiaalinen media on puolestaan mahdollistanut nopean, toistuvan ja jatkuvan tuotannon laajamittaisen kanavoinnin ilman sitoutumista todellisuuteen tai johdonmukaisuuteen. Näin tehdessään se kiihdyttää yksilöiden taipumusta luokitella itsensä tiettyihin ryhmiin, rakentaa osa identiteetistään kuulumalla niihin ja jopa etsiä niille oikeutusta järjen rajojen ulkopuolelta, kuten sosiaalisen identiteetin teoria on osoittanut. Se jatkaa sitten esteiden asettamista muita ryhmiä vastaan ja estää samalla asianmukaisen keskustelun. Tämän mukana tulee hulluus, joka ajoittain valtaa yhteiskunnan ja erityisesti tietyt instituutiot.

Vaikka Yhdysvaltain edustajainhuoneen enemmistö äänesti hiljattain Ukrainan tuen jatkamisen puolesta (311:117), 69 republikaania päätti kieltäytyä rahoituksesta. Yli puolet valittiin paikoilleen kahdella edellisellä vaalikaudella, vuosina 2020 ja 2022, mikä osoittaa edellisen republikaanihallinnon syövyttävän vaikutuksen amerikkalaiseen ihanteeseen ja sen perustana oleviin periaatteisiin. Enemmistö oli kotoisin eteläisistä osavaltioista, ja 29 % tästä ryhmästä edusti vaalipiirejä vain kahdessa osavaltiossa, Texasissa (11) ja Floridassa (9). Heidän perustelunsa tällaiselle äänestyspäätökselle heijastavat tankistien virheellistä retoriikkaa. Heidän on vaikea löytää perusteita, jotka tukevat riittävästi heidän väitteitään – käytös, joka on sopimatonta tällaisen viran haltijoille. Venäjän lepyttäminen, kuten entinen edustajainhuoneen edustaja Liz Cheney äskettäin ilmoitti ja kuten historioitsija Heather Cox Richardson toisti, muistuttaa meitä 30. syyskuuta 1938 tehdyn Münchenin sopimuksen vuosipäivästä, jolloin Britannian pääministeri Neville Chamberlain vaihtoi rauhan Adolf Hitlerin kanssa sallimalla Saksan liittää Sudeettialueet itseensä. Jälkimmäinen oli osa itsenäistä Tšekkoslovakian valtiota, ja tämä siirto vain vauhditti Hitlerin jatkuvaa suunnitelmaa vallata suuri osa Euroopasta alle vuotta myöhemmin toisen maailmansodan alkaessa. Uskommeko todella, että on syytä uskoa, ettei Putin jatka imperialistisia ajatuksiaan?
Yhdysvalloissa kansalliseen ajattelutapaan on hiipinyt populistinen mieliala, joka kyseenalaistaa Ukrainan auttamisen tarkoituksen sen puolustautuessa laitonta hyökkäystä vastaan ja suosii sen sijaan kotimaisten ongelmien rahoittamista. Muistutuksena, Yhdysvallat on12. sijalla maailmanlaajuisesti Ukrainalle antamassaan avussa suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) 0,33 prosentilla 24. tammikuuta 2022 ja 31. toukokuuta 2023 välisenä aikana. Viisi maata, jotka ovat antaneet suhteellisesti eniten apua (0,63 % – 1,26 %), ovat ne, joita Venäjä uhkaa eniten niiden lähialueilla – Baltian maat, Puola ja Slovakia. Väite tietenkin jättää huomiotta sen tosiasian, että Venäjä on maksanut ja tulee maksamaan Yhdysvalloille paljon enemmän luomallaan maailmanlaajuisella uhalla, jolla se pyrkii heikentämään sitä. Tälle varojen, resurssien ja toisinaan myös amerikkalaisten ihmishenkien valumiselle ei näy loppua, ellei Yhdysvallat päätä vaatia sitä nyt – saattaa Venäjä tilille ja tehdä niin toisen maan maaperällä ja vesillä, joka on päättänyt käydä taistelua puolestaan ja tehdä sen yksin kansansa tahdosta.
Tekijänoikeus @Kost Elisevich, MD, PhD 2023. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän sisällön laiton kopiointi johtaa välittömiin oikeustoimiin.
Hyvä ehdotus jälleen, Kost! Ehdotan kunnioittavasti yhtä pientä tarkistusta: Lisätään ilmaisut "älyllisesti laiskat ja vastuuttomat" ilmaisuihin "tietämättömät toimittajat".