Venäjän ongelmakansojen koalitio ja Ukrainan uhmakkuus

Venäjän sota Ukrainaa vastaan ​​on nähnyt kolmen muun liittoutuneen autokratian – Valko-Venäjän, Pohjois-Korean ja Iranin – aktiivisen osallistumisen sen toisen maailmansodan jälkeisen suurimman eurooppalaisen sotilaallisen konfliktin ajamiseen. Neljäs kumppani, Kiina, on antanut hienovaraisempaa mutta hyvin tunnettua tukea Venäjän sodalle syistä, jotka ovat paremmin tiedossa omille johtajilleen kuin maailmalle yleensä. Huolimatta siitä, että Venäjän hyökkäykselle ei ole riittäviä perusteita, näiden autokratioiden johtajat ovat katsoneet sopivaksi osallistua tähän sotaan näennäisesti ainoastaan ​​​​kaupallisista syistä. … Lisää Venäjän ongelmakansojen koalitiosta ja Ukrainan uhmasta

Katsaus Venäjän Ukrainan sodan ajankohtaisiin globaaleihin ja alueellisiin näkökohtiin,
osa I: Kaksi sotaa                  

Uusi Persianlahden sota on muuttanut olosuhteita maailmanlaajuisesti ja tuonut jälleen kerran esiin Vladimir Putinin halveksunnan Yhdysvaltoja kohtaan. Muut asiaan liittyvät tapahtumat liittyvät enemmän Putinin sotaan Ukrainassa ja Venäjän laajempaan puuttumiseen Euroopan sotanäyttämölle. Uusi kevät koittaa levottomalla mantereella vuonna, joka osoittautuu ratkaisevaksi sen turvallisuuden kannalta Putinin mielentilan, konfliktin tarpeen ja oman selviytymisen kannalta. Nopeasti muuttuva geopoliittinen dynamiikka on käynnissä, mikä johtuu Trumpin sodan ennustamattomuudesta Iranin kanssa ja Putinin tarpeesta jatkaa sotaansa Ukrainassa, kun Venäjän oma tulevaisuus näyttää olevan vaarassa. Molemmat sodat ovat valinnaisia, vaikka toinen on tähän mennessä johdonmukaisesti osoittanut olevansa tahallisen rikollinen sekä ilma- että maahyökkäyksillään, jotka on kohdistettu siviiliväestöön. … Lisää yleiskatsaus Venäjän Ukrainan sodan ajankohtaisiin globaaleihin ja alueellisiin näkökohtiin, osa I: Kaksi sotaa                  

Putinin kertoimet (osa 3) – Diktaattorin toiveet

Samanmieliset autoritaariset johtajat näyttävät olevan taipuvaisia ​​muodostamaan liittoutumia saadakseen jonkinlaisen varmuuden siitä, että heidän käytöksensä, olipa se kuinka korruptoitunutta ja raakaa tahansa, saa ainakin kollegoidensa hyväksynnän. Nämä johtajat löytävät usein oman oikeutuksensa roolista, jota he ovat omaksuneet jonkin kansallisen päämäärän edistämisessä. Itse asiassa kyse on enemmänkin siitä, että he ovat nostaneet itsensä asemaan, joka sallii heidän omaksua minkä tahansa poikkeavan käytöksen muodon, joka on tarpeen heidän itsensä kuin kansakuntiensa kannalta sopivampien tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tällaiset tavoitteet ovat uhattuina, kuten väistämättä tapahtuu, epätoivoinen diktaattori pyytää tukea autoritaarisista kollegoistaan ​​toivoen, että sitä olisi saatavilla hänen ongelmiensa ajaksi. … Lisää Putinin kertoimia (osa 3) – Diktaattorin toiveet